Markkinatilanteiden vertailua: loppukesät 2021 ja 2022

Sähkön tukkuhinnat olivat tänä kesänä ainakin omia ennakointejani selvästi korkeampia. Tässä kuviosarjassa etsitään taustoja hinnoille vertailemalla vastaavaan ajanjaksoon vuosi sitten. Kuvioiden selitykset kunkin kuvan alla.

Kuvio 1. Viime vuoden joulukuussa oli Suomessa poikkeuksellisen korkeita hintoja sähkön tukkumarkkinalla. Keskimäärin vielä korkeampia hintoja on kuitenkin ollut nyt jo loppukesällä. 

Kuvio 2. Heinä-elokuussa Suomen aluehinnat olivat siis tänä vuonna selvästi korkeampia kuin vastaavalla ajanjaksolla viime vuonna. Toisaalta myös huomattavan matalia hintoja oli tänä vuonna selvästi enemmän.

Kuvio 3. Suomen oma tuotanto kesinä 2021 ja 2022 oli suht. samankaltaista. Ydinvoiman ajo rikkonaisempaa 2022, tuulivoimaa enemmän 2022 (+50 %), kulutus vähän alhaisempaa 2022 (-3,4 %). Oma tuotanto olisi saanut kasvaa enemmänkin (kasvoi 3,4 %), koska Venäjän tuonti jäänyt pois.

Kuvio 4. Pohjois-Ruotsista (SE1) tuotiin Suomeen sähköä tuttuun tapaan lähes koko ajan täydellä teholla. Tämä ei helpolla muutu, koska Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa on paljon ylituotantoa ja sähkö ei siirtoyhteyksien rajallisuuden vuoksi pääse kulkeutumaan kovin laajalle.

Kuvio 5. Keski-Ruotsista (SE3) tuotiin tänä kesänä Suomeen enemmän kuin viime kesänä, mutta tämä on Suomen siirtoyhteyksistä se, joka elää tilanteen mukaan eniten. Suomi ei edes pysty viemään SE3-alueelle paljoa.

Kuvio 6. Yleensä Suomi vie Viroon (EE) (näkyy kuvassa negatiivisena siirtona). Viron yhteys jousti keskimäärin n. 500 MW Suomen korkeiden hintojen aikaan heinäkuussa ja elokuun lopussa.

Kuvio 7. Kun verrataan sähkötaseita kesinä 2021 ja 2022, voi jossain määrin arvioida, mikä on joustanut, kun Venäjän tuonti jäi pois. Käytännössä tuonti Ruotsista on vastannut eniten, vienti Viroon vähentynyt myös, Suomen oma tuotanto ei muuttunut kovin paljoa.

Kuvio 8. On vaikea sanoa, johtuiko viime kesän alentunut kulutus hinnoista, lämpötiloista tai jostain muusta. Aikaisempiin vuosiin verrattuna kulutus ei kuitenkaan ollut erityisen alhainen. Tosin säännönmukaisesti vielä alhaisempi kulutus oli lähinnä koronavuonna 2020.

Kuvio 9. Tässä on yhdistetty tärkeimmät siirtoyhteydet Pohjoismaista Keski-Eurooppaan. Vienti heinäkuussa 2022 oli Pohjoismaiden ulkopuolelle n. 2000-3000 MW suurempi kuin 2021. Tilanne on kuitenkin tasoittunut elokuun lopussa.

Kuvio 10. Allastasot ovat tällä hetkellä Etelä-Norjassa (NO1 ja NO2) poikkeuksellisen alhaiset ja samalla hydrobalanssi huono. Muualla Pohjoismaissa ja kokonaisuutena tilanne on aika normaali. Viime kesän vesivoimatuotantoon Norjan kuivuus ei näytä kuitenkaan vielä vaikuttaneen.

Kuvio 11. Tässä on kuvattu PCA:lla tarjousalueiden tuntihintavektorit 2 kk ajalta tasoon kesiltä 2021 ja 2022. Mitä lähempänä alueiden hintavektorit olivat toisiaan, sitä lähempänä niitä vastaavat pisteet ovat kuviossa. Väri kertoo keskimääräisen hinnan.

Kuvio 12. Jos katsotaan tarjousaluekohtaisesti tuotannon ja kulutuksen eroa, nähdään, mitkä alueet ovat eniten ja mitkä vähiten riippuvaisia muista alueista.

Kuvio 13. Tässä kuviossa yritetään kuvata pullonkauloja siirtoyhteyksissä Suomen ja K-Euroopan välillä. Käytännössä, jos sähkön hinta lähtee täysin käsistä Saksassa, siirtoyhteyksien kapasiteettien rajallisuus Etelä-Ruotsissa ja Virossa vaimentaa paljon vaikutusta Suomeen.

Kuvio 14. Yllä elokuun viimeisen viikon (ma-pe) aggregoidut tarjontakäyrät 2021 ja 2022 jonkinlaisena ”contour”-karttana. Tarjonta oli siis vähäisempää 2022 mm. Venäjän tuonnin puuttumisen vuoksi, mutta niin oli kysyntäkin (värillisen osuuden ylälaita).

Kuvio 15. Jos verrataan kahta tuntia (elokuun viimeinen ma klo 7-8 CET) vuosilta 2021 ja 2022, nähdään, että tarjouskäyrä on loppupäästä noussut selvästi. Kalliit hinnat eivät siis tule yksin ulkomailta, vaan ne voivat tulla myös Suomen tarjouksista.

Kuvio 16. Onko tällainen tarjonnan kallistuminen perusteltua? Tätä voidaan arvioida vertaamalla myyntitarjousten tasoja fossiilisten rajakustannukseen (SRMC = short-run marginal cost), joka lasketaan kullekin tuotantomuodolle polttoaineen ja päästöoikeuden kulloisestakin hinnasta.

Kuvio 17. Saksan hinta määräytyy paljolti maakaasun hinnasta, koska se on siellä usein rajatuottaja, mutta Suomessa hinta on monipuolisemman tuotantorakenteen vuoksi paljon useammin paljon alempi.

Kuvio 18. Mitä on odotettavissa jatkossa? Jos katsotaan viime vuotta, niin kulutus nousi n. 1000 MW seuraavan 2 kk aikana. Lähinnä biomassaa, kivihiiltä ja turvetta käyttävien tuotantolaitosten (CHP:t?) tuotanto kasvoi, samoin vesivoiman. Sama tapahtunee tänä syksynä.

Data: Entso-E:n transparenssialusta, Fingridin avoin data, Nord Pool, ACER:in keräämä REMIT-data, Refinitiv Eikon (SRMC:t).

Juttua korjattu 17.9.2022: Huomioitu hyötysuhteet kuvion 16 oikealla puolella. Tästä syystä myös lukuarvot muuttuneet.